Vieraissa, osa 3

Vieraissa-blogikirjoitukset ovat vierailevien kirjoittajien avautumisia avoimesta suhteestaan. Seuraavan kirjoituksen takaa löytyy nuori polyamorisessa suhteessa elävä nainen.

1. Mitkä ovat sääntönne avoimelle suhteellenne?
Keskustelu, keskustelu, keskustelu! Olemme sopineet, että kerromme toisillemme kaikesta mitä teemme. Emme ole tehneet mitään kirjaimellista listaa säännöistä tai kielletyistä/sallituista asioista, vaan olemme puhuneet toiveemme ja huolenaiheemme suhteesta "auki" etukäteen, ja jatkamme niistä puhumista suhteen edetessä. Emme asu yhdessä, joten kuljemme muutenkin paljon omia polkujamme, eikä avoin suhde ole poikkeus.

2. Kerroit, että puolisollasi on suhteenne ulkopuolinen romanttinen suhde, mutta sinulla ei. Kerro tunteistasi ja ajatuksistasi tähän liittyen.
Lähdin suhteeseen alun perinkin tietäen siitä. Mielestäni mustasukkaisuutta helpottaa se, ettei puolisoni koskaan aiemminkaan olekaan ollut sataprosenttisesti minun, jos sellainen nyt muutenkaan olisi koskaan mahdollista missään suhteessa ;-) Olen sitä mieltä, että mikään suhde ei koskaan voi korvata toista, vaan jokainen niistä on erilainen ja yksilöllinen, ja sen vuoksi on tuloksetonta vertailla itseään toiseen ihmiseen, vaikka joskus tekisikin mieli. Juuri nyt en itse koe kaipaavani muita romanttisia suhteita, mutta jos sellainen oikeanlainen ihminen sattuisi yht'äkkiä kävelemään vastaan, tuskin vastustelisin. Pari kiinnostavaa tyyppiä minulla onkin tiedossa tällä hetkellä ;-)

3. Onko suhdejärjestelyynne liittynyt hankalia tunteita? Kerro hieman niistä.
Mustasukkaisuutta tuskin voi koskaan sataprosenttisesti vaimentaa, mutta sitä on oppinut käsittelemään järjellä eikä tunnemyrskyissä :-) Itsetunto voi joskus ottaa osumaa heikompina hetkinä, mutta keskustelu kumppanin kanssa palauttaa maanpinnalle: olenkin sittenkin ihana.

4. Mitkä ovat olleet avoimen suhteenne parhaita piirteitä tähän mennessä?
Olen itse suhteen seksuaalisesti aktiivisempi osapuoli, joten vapaus hakea seksuaalista tyydytystä muualta on hienoa. Olen vielä nuori ja nätti, enkä halua sitoa itseäni kiinni kokemuksiin vain yhden ihmisen kanssa. Sellaisia kink-piirteitä joita puoliso ei jaa on mahdollista toteuttaa muiden kanssa. Lisäksi ihan vaan se vapauden tunne, tieto siitä että on vapaa tekemään mitä huvittaa, on mahtavaa!

5. Mitä sanoisit henkilölle, joka pohtii avoimen suhteen mallia, mutta kaipaa vielä pientä rohkaisua ensimmäisen askeleen ottamiseen?
Aina on oikeus perääntyä! Jos kumppani tosissaan rakastaa, hän ymmärtää jos kokeilu ei sovikaan sinulle. Kaikille tämä järjestelmä ei varmastikaan sovi eikä itselle epämukavaa juttua pidä tehdä väkisin toista miellyttääkseen, mutta uutta kannattaa aina kokeilla rohkeasti ainakin kerran! Molemminpuolinen henkinen tuki on tärkeää, kumpikaan ei saa jäädä yksin epävarmojen tunteiden kanssa. Jos jo valmiiksi ei koe voivansa uskoutua kumppanilleen huolenaiheistaan ja epäröinneistään, tätä tuskin avoin suhde helpottaa vaan voi pahentaa.

Tarve olla haluttu

Sanotaan, että nainen haluaa tuntea olevansa haluttu, kun taas miehelle tärkeää on tuntea olevansa rakastettu. Oli miten oli, molemmilla on tarve saada huomiota ja tuntea olevansa seksuaalisen vetovoiman kohteena. Kun tuota tarvetta pohtii hieman syvällisemmin, sen taustalta voi löytää tarpeen yleiseen tutkimusmatkailuun ja uteliaisuuteen. Lisäksi taustalla vaikuttanevat kaikenlaiset sosiaaliset ulottuvuudet ja pelkojen käsittely, vaihtelun tarve, henkisen kasvu, sekä tietysti seksuaaliset tarpeet. Kun tarpeen ymmärtää nähdä näin monenkirjavasti, on aika eriskummallista ja jännää, ettei asiasta puhuta sen enempää. 

Halun kohteena oleminen on inhimillinen perustarve, josta ei puhuta ja jota ei löydy edes Maslow´n tarvehierarkiasta. Kun tarvetta ei tunnusteta, eikä tunnisteta, siitä ei keskustella, eikä sen puutteessa elävien ihmisten kärsimykseen suhtauduta riittävällä vakavuudella. Uskallan väittää, että valtaosa parisuhteessa elävistä ihmisistä tunnistaa ilmiön ja ymmärtää mistä on kyse. Ja mitä pidemmästä parisuhteesta on kyse, sen todennäköisemmin ihmisellä on myös hankalia omakohtaisia kokemuksia asiasta. Kukaan ei kuule tällaisen ihmisen hätää, eikä vähiten siksi, ettei hän välttämättä itsekään osaa tunnistaa ongelmaa. Kun parisuhteen yleiset normit on määritelty valuvikaisesti, asian suhteen kipuilevassa parisuhteessa elävä ja tilanteesta eniten kärsivä kärsii kahta kauheammin, koska kokee olevansa liian vaativa ja siksi osa ongelmaa. Valuvikaisessa mallissa ongelma sosialisoidaan ja inhimillinen tarve katoaa jonnekin väsyneiden ja ympäripyöreiden parisuhdepalstojen rivien väliin. Uskooko edes vinkkipalstaa pitävä terapeutti sanoihinsa?

Mielestäni inhimillisten tarpeiden ymmärtäminen on ihmisen ymmärtämistä. Vasta kun ymmärtää mikä meitä ajaa, ymmärtää miksi käyttäydymme niinkuin käyttäydymme. Miksi petämme tai kuvittelemme pettävämme? Tai jos emme tietoisesti kuvittele, miksi näemme intiimejä unia naapurin hottiksesta? Miksi flirttailemme, tai tarkkailemme uteliaina hyvännäköisenä pitämämme työkaverin katsetta kun kohtaamme? Miksi tuntuu niin hyvältä olla haluttu? Ja kun haluamisen kohteena oleminen kerran tuntuu niin hyvältä, eikö se silloin ole selvä viesti siitä, että se on oikein?

Kun avoin suhde kehittyy siihen pisteeseen, että siitä tulee osa arkea ja tasapainoista elämää, eivät edellä kuvaillut kysymykset suinkaan katoa mihinkään. Toki elämäänsä voi elää ymmärtämättä sitä sen syvällisemmin ja ottaa vain vastaan se mikä on tullakseen. Itselleni tuntuu olevan tärkeää, että löydän sen tasapainoisimman polun ja myös pysyn sillä. Ja teen tämän kaiken tietoisesti ja vaihtoehdot seurauksineen ymmärtäen, olematta oman elämäni ajopuu. Valitsemani polku ei suinkaan ole se helpoin polku. Sillä siinä kulkeminen edellyttää jatkuvaa peiliin katsomista ja rehellisyyttä. 

Ollakseni täysin rehellinen, minulla on tarve olla haluttu. Eikä kyse ole minussa piilevästä heikkoudesta, vaan perimmäisestä inhimillistä ominaisuudesta, ihmisenä olemisesta.